Karlssonien kalastajasuku muutti Ruotsista 1800-luvun alussa Suomeen. Sipoosta he muuttivat 1800-luvun lopulla ja/tai 1900-luvun alussa Vanhankaupunginlahdelle. Kaksi kalastustilaa työllisti myös kalastusrenkejä.
Erik Karlssonin äiti Agnes (1887-1968) myi Helsingin kauppatorilla kalaa viisikymmentä vuotta. Pääasiassa Vanhankaupunginlahdelta rysillä ja verkoilla pyydystettyä kalaa vietiin torille päivittäin 1000-3000 kiloa. Tärkeimpiä saaliskaloja olivat lahna, hauki ja kuha.
Karlssonien ammattikalastaminen loppui Vanhankaupunginlahdella vuonna 1955, kun he myivät kalastusvälineet huutokaupalla silloisessa asuinpaikassaan Kokkoluodossa. He ostivat troolarin Ruotsista ja siirtyivät avomerikalastukseen.
Kalamäärät olivat vähentyneet ja etenkin 1960-luvulla Vanhankaupunginlahden vesi oli niin huonoa, että se aiheutti makuhaittoja kaloissa. Lahden vesi kuitenkin alkoi parantua 1980-luvulla, joten kymmenien vuosien tauon jälkeen kalastaja Erik Karlsson laski jälleen eläkepäivillään verkkojaan Vanhankaupunginlahteen.
Kotitarvekalastaja Eero Haapanen oli mieluisa vieras Erik Karlssonille hänen viettäessään eläkepäiviään Kokkoluodon kalastusmajalla. Vuonna 1912 syntynyt Erik Karlsson kuoli vuonna 2002.
(Tietolähteenä kuvien 12, 13 ja 14 teksteissä: Eero Haapasen artikkeli Vimpoja, suutareita ja säyneitä - Vanhankaupunginlahden kalastushistoriaa. Artikkeli sisältyy Markku Mikkola-Roosin ja Rauno Yrjölän toimittamaan kirjaan Viikki Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa. Tammi 2000.)
|